Paheita Vol. 3

Paheeni nro 3 voi tiivistää yhteen sanaan: asusteet. Pärjään yksillä sopivilla ja ehjillä farkuilla aivan mainiosti, mutta luulen tarvitsevani Tarvitsen! sitten kompensaatioksi rajattoman valikoiman koruja ja laukkuja. Lisäksi tykkäisin yhtä massiivisesti kenkävalikoimasta, mutta jalkani ovat omituisen malliset. Siispä jalkaani sopivien popojen löytäminen on yhtä tuskaa. Kun vielä löytäisi hyväntuntuiset JA -näköiset talvikengät tässä elämässä, edes kerran. No, niitä etsitään kuitenkin aikaisintaan ensi syksynä tosi tarkoituksella.

Jalkojeni muodoista johtuen kenkiä osaan vain katsella. Viihdynkin joskus kenkäkaupassa sen verran pitkään, että myyjät alkavat vilkuilla äärettömän epäluuloisesti vierailuni puolivälin paikkeilla. Kun olen riittävän moneen "Voinko auttaa?" -tiedusteluun vastannut vain katselevani, alkaa vilkuilu olla sen verran vaivaannuttavaa, että vaihdan liikettä. Mutta tosiaan, kenkien suhteen en voi tehdä heräteostoksia, kiitos jalkojeni.

Valitettavasti jalkaterieni muoto ei estä millään tapaa minua katselemisen lisäksi myös ostamasta laukkuja ja koruja. Koomistahan tässä hommassa on, että kotonani pyörii varsinkin koruja niin paljon, ettei perässä meinaa pysyä. Pärjäisin siis ihan hyvin vähemmälläkin. Mutta kun kaupassa on kaikkea nättiä niin kauheasti! Varastoissani pyörii tällä hetkellä:

• 4 reppua
• 4 olkalaukkua
• 1 kameralaukku
• 4 käsilaukkua
• 16 kaulakorua
• 1 sormus
• 7 rannekorua
• 15 paria korvakoruja
• varmasti yli 20 huiveja (näitä en nyt ala penkomaan...)

Tähän väliin huomautus, että tein lueteltujen asioiden suhteen melko rankalla kädellä karsintaa viime marraskuussa ennen muuttoa uuteen asuntoon. Niitä siis oli paljon enemmän tuolloin, ja tässä välillä on ollut vähemmän kuin nyt. Ylläri? Tuon muuton yhteydessä päätin myös, että en tarvitse enää yhtään uusia koruja ainakaan vuoteen. No, seuraavalla viikolla käydessäni Sokoksella koruosaston ohi kulkiessani kuulin, kuinka eräs superihana kaulukoru huhuili nimeäni. Ja kuinkas sitten kävikään. Jep, se oli elämäni lyhin minkään asian ostolakko. :-D

Laukut ovat onneksi usein niin kalliita, etten raaski ihan kaikkia vakavan ihastuksen kohteeksi joutuneita yksilöitä kotiini kantaa. Toisin on useimpien korujen laita, sillä esimerkiksi Iberon helyt eivät hirveitä maksa. Poen myös erittäin vakavanlaatuista Aarikka-maniaa, mutta heidän korujensa hinta pakottaa sentään tekemään valintoja. Jos minulle haluaa ostaa varmasti onnistuvan lahjan, niin sellaisen saa Aarikan liikkeestä. Hutiin on todella vaikea mennä...

Ongelmani tämän asustepaheen suhteen on, miten saisin ostolakon kestämään pidempään kuin yllä kerrotussa tragikoomisessa esimerkissä. Tästähän voisi toki kehittää antikulutusblogin eräänlaisena vastavetona kaikille uutta pursuaville muotiblogeille! Ottaisin missiokseni pärjätä nykyisellä vaatekaapin sisällölläni periaatteella "jos jotain hajoaa, sen voi korvata", ja kuvata päivän asuja tänne muiden pällisteltäväksi. Muuten ihan toteuttamiskelpoinen idea, mutta koska haluan pysyä anonyyminä, en omista toimivaa kameraa, enkä ole muutenkaan erityisen kuvauksellinen, niin en nyt kuitenkaan taida sille linjalle lähteä.

Täytyy keksiä joku toinen ratkaisu. Ideoita otetaan kiitollisena vastaan!

Viikko 1 - mitä tuli tehtyä

Aloitin virallisen kulunseurannan sunnuntaista, sillä päätin ryhtyä tähän projektiin verrattain myöhään lauantaina. Enkä ottanut kuitteja talteen sen päivän ostosreissuilta, tietenkään. Kyllä, niitä ostosreissuja oli kaksi. Palohälytykset altistavat hetkellisille päähänpistoille. 

Sen muistan siitä lauantaista, että ostin paastomehuja ja pikakahvia. Jep, aivan loistava yhdistelmä! En siis omista kahvinkeitintä, mutta olen addiktoitunut kahviin tämän kevään aikana. Ajattelin siis, että tulee halvemmaksi ostaa pikakahvijauhetta ja käyttää sitä hätätapauksessa kuin ostaa kahvinkeitin sinkkutalouden satunnaiskäyttöön. Saattaa olla, enkä ole vielä tuota pikakahvia testannut. Jos se on kovin pahaa, tulee ainakin halvemmaksi, koska kulutus jää pieneksi... Paastomehut sentään olivat oikeasti tarpeellinen hankinta. Saatoin lisäksi ostaa jotain herkkuja, mutta ei nyt enää voi muistaa minkälaisia.... Ja paaston aikana siis ei saa juoda kahvia, hah! Eikä niitä herkkujakaan olisi saanut syödä viikkoon ennen paaston aloitusta...

Sitten itse asiaan, eli kulutukseen ja tuloihin (0 €) aikavälillä 10.-16.4.
Su 10.4. 0 € - ei kaupoissa pyörimistä missään muodossa, jes!
Ma 11.4. -2,10 € (banaani ja suklaapatukka - juu, totaalikieltäytyminen ei alkanut vielä...)
Ti 12.4. -17,10 € (paastomehuja, -liemikuutioita, -teetä ja vessapaperia)
Ke 13.4. 0 € (unohdin sitten rahapussin kotiin - tulipahan halvaksi!)
To 14.4. 0 €
Pe 15.4. 0 €
La 16.4. 0 €
Yhteensä: -19,80 €

Kirjoittelinkin eilen ostamattomuuden ongelmallisuudesta, siis tunnetasolla. En ole ennen tiedostanut olevani shoppailuaddikti, mutta täytynee yrittää vieroittautua siitäkin. Oikeasta käyttäytymismaneerista poisoppiminen kestää kuitenkin huomattavasti kauemmin kuin viikon paasto. Hiphei, minulla on uusi projekti! Ensiapuna tämän projektin kunnolliseen synnyttämiseen ovat viikottaisten ruokalistojen laatiminen sekä säännöllinen pankkitilin vilkuilu. Pysyy motivaatio yllä...

Loppukuun shoppailuintoa hillitsee varmasti tosiseikka, että voin loppukuun aikana käyttää aivan korkeintaan 100 € elämiseen. Minun on nimittäin pakko ostaa ylihuomenna seutulippu, auts! Kukkaroni laihtuu kertaheitolla 79 €. Ei kiva, ei ollenkaan kiva... Lisäksi kuun viimeisenä päivänä olisi tarkoitus mennä kaveriporukalla syömään, joten siihen olisi ihan kiva olla varaa. Pummiakaan en kehtaisi, ja kaikkein vähiten olen jättämässä sen keikan väliin!

Kulutan - siis elän?

Olen nyt paastoprojektissani yli puolessa välissä. Tunnen olevani kriisissä, sillä elämä ilman ruokakaupassa haahuilua on jotenkin... valjua? Ylipäänsä missä tahansa kaupassa haahuilu tuntuisi äärettömän houkuttelevalta, mutta koska rahatilanteeni on kehnomman puoleinen, en ole antanut houkutukselle periksi. Ruokakaupassa käyminen on tosin nyt myös itsekidutusta, sillä ne tuoksut herättävät ruokahalun takuuvarmasti potenssiin sata.

Miksi en sitten mene edes kiertelemään vaikka vaatekauppoihin? No, aika usein "vain kierrellessä" löytää kaikkea kivaa ja ehdottoman tarpeellista, jonka ohi on älyttömän vaikea jopa mahdoton kävellä. Toisin sanoen olen impulsiivinen ostostelija, ja sen kyllä huomaa mm. bulimiaan sairastuneesta rahapussista. Esimerkki maaliskuulta: etsin neuletakkia, jollaisen oikeasti tarvitsin. Löysin tosin lisäksi yhden mekon, yhden silkkipaidan ja yhden kaulahuivin. Hupsista keikkaa! Esimerkkikerta on tosin hyvin poikkeuksellinen siinä mielessä, että löysin myös sen aktiivisen etsinnän kohteen... Joka tapauksessa hintalappu kyseiselle ostosreissulle oli yli 80 €, alunperin suunnitellun noin 20 €:n sijasta.

Mutta miten ihmeessä minuun on hiipinyt tunne siitä, että elän vain kuluttaessani? Kun ensimmäistä kertaa muutin omilleni, kulutin vähemmän kuin opintoraha ja asumistuki kuussa olivat. Ihmettelin erinäisissä kaupoissa pyöriviä tuttujani, jotka valittivat ruokaan jäävän rahan vähyyttä. Itselläni ei ollut kyseistä ongelmaa vielä tuolloin, ja tein tietämättäni uskomattoman edullista ja terveellistä kotiruokaa. Voisiko joku muistuttaa minua, mitä se edullinen ruoka oli?

Tunnen eläväni täyttä elämää: näen ystäviäni, liikun paljon, opiskelu on mieluisaa. Miksi ihmeessä siis tunnen itseni päivä päivältä surumielisemmäksi kävellessäni ruokakaupan ohi? Sellaisen näkeminen ei saa edes nälkää ponkaisemaan mieleen, joten nälän voimistuminen ei ole selittävä tekijä. Olen tänään viettänyt monta tuntia suunnitellessani, mitä syön muutaman ensimmäisen päivän aikana paaston jälkeen. Ja totta kai, siihen liittyen kauppalistaa viimeiselle paastopäivälle. Siitä reissusta tulee takuulla mielenkiintoinen.

Kauppalistoista puheen ollen taidan siirtyä aktiivisesti sellaisten tekemiseen ja viikon ruokien etukäteen suunnitteluun. Sitten, kun rajaa ruokakauppakäynnit kahteen viikossa, niin heräteostoksia herkkuhyllyillä tulee vähemmän kuin päivittäin poiketessa. Nytkin olen väsännyt vain kauppalistaa, en suunnitellut päivän aterioita valmiiksi. Juu, ensi viikon ruokalistan suunnitteluu alkaakin än, yy, tee, NYT!


PS. Punajuurimehu on melko värjäävää ainetta...

Paheita Vol. 2

Eräs salakavalimmista paheistani on aikakauslehtien ostelu ja tilailu. Tämä kevät on ollut opiskelukiireideni vuoksi niin hullu, että irtonumeroihin en juuri ole sortunut. Ai lukisin jotain ylimääräistä vielä vapaa-ajallani? Hah! Kuitenkin, koska erään etäsuhteen päättymisen seurauksena kuukausittaiset matkakuluni pienentyivät huimasti, annoin itseni tilata kaksi vanhaa suosikkilehteäni. Kyseiset tilaukset olivat siis oikeasti halpoja, mutta kun ehtisi vielä lukeakin ne lehdet jossain välissä...

Halvemmaksi siis tulisi vierailla kirjastossa lukemassa itseä kiinnostavat lehdet, mutta kun minä saatan tarvita niitä joskus myöhemmin! Näiden kahden tilaamani lehden osalta se on oikeasti totta, koska Geo ja Tiede tarjoavat vähintään satunnaisesti opetusmateriaalia omaan alaani liittyen. Ihan eri asia on, ovatko nuo artikkelit ajankohtaisia enää siinä vaiheessa, kun minulla on oikeasti pidempiaikainen työpaikka omalta alaltani. No, toivotaan niin.

Lehtien tilaamispaheeni kulkee suvussa, ja siinä mittakaavassa olen täysin selvillä vesillä näiden suhteen. Lapsuudenkotiini tuli pahimmallaan 30 erilaista lehteä, ja minä olin ainoa, joka luki ne kaikki. Noin 10-vuotiaasta alkaen siis. Siellä niiden maksaminen oli myös suuri ongelma, itse en kuitenkaan vielä ole tilannut mitään yli varojeni. Ja osaan sanoa puhelinmyyjille ei. Saatoin myös joskus puhelimessa esiintyä äitinäni ja kieltäytyä tilauksista... Kyllä, minulla oli aika varhain "aikuinen" ääni. ;)

Lisäksi osaan taktikoida noiden lehtitilauksien suhteen melko hyvin. Nyt minulle on sattunut jonkinlainen ajatuskatko, koska sekä Tiede että Geo ovat tilauksessa samaan aikaan. Yleensä siis menettelen niin, että määräaikaistan lehtitilauksen heti sen maksettuani ja viimeistään parin kuukauden tilaustauon jälkeen samaa lehteä kaupataan huomattavasti jatkuvaa kestotilausta halvemmalla uudestaan. Kelpaa... Kustantajia kohtaanhan tämä ei ole mikään reilu menettelytapa, mutta lehdet nyt ovat sikahintaisia Suomessa. Pieni kielialue ja päläpälä. Miksi sitten saksankieliset lehdetkin ovat Suomessa vähintään tuplahintaisia Keski-Eurooppaan nähden?

Helsingin Sanomat tilasin myös hiljattain. Olen ollut aikaisemmin vankkumaton Aamulehden kannattaja, mutta kun seurasin kyseisen lafkan uutisointia nettilehden avulla, niin huhhuh! Laatu on mennyt alamäkeä sellaista vauhtia, ettei perässä meinannut pysyä. Lisäksi nykyiselle asuinpaikkakunnalleni Aamulehti tuodaan päiväpostin mukana, ja olen tottunut lukemaan päivän lehden julkaisuaamuna. Uskaltauduin siis Hesarin sivuille vilkaisemaan hinnastoa, ja yllätyin erittäin positiivisesti. Aamujakelu ja hinta käytännössä sama kuin Aamulehdellä. Olin jostain syystä aina kuvitellut Hesarin paljon kalliimmaksi julkaisuksi, mutta niin ei ollut. 12 € kuukaudessa on mielestäni melko kohtuullinen hinta jokapäiväisestä ilosta.

Aikojen saatossa olen itse tilannut myös muita lehtiä (Fit, KuntoPlus, Kauneus ja terveys, Hyvä terveys, Trendi, Suuri käsityölehti ja Moda). En koskaan enempää kuin neljää samaan aikaan kuitenkaan. Noiden lisäksi olen tutustunut lukuisiin muihin lehtiin lapsuudenkodissani, ja osaan valita nykyään ne, jotka minua oikeasti kiinnostavat. Oikeasti noista mainitsemistani minua kiinnostaa vain Fit nykyisin tulevien lehtien lisäksi. En aio enää jatkossa tilata KuntoPlussaa, Suurta käsityölehteä tai Trendiä missään olosuhteissa, koska olen pettynyt niihin joka kerta. Muita listan lehtiä voinkin sitten lukea tarvittaessa kirjastossa.

Irtonumeroissa sorrun useimmiten ristikkolehtiin tai vastaaviin ja Novitan lehteen. Jälkimmäinen onneksi ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa... Lisäksi kielitaidon ylläpitämisen kannalta tapanani on ollut ostaa satunnaisesti saksan- ja ruotsinkielisiä lehtiä. Tuo tapa on kuitenkin varsinkin viimeisen vuoden aikana jäänyt, koska en ole oikeasti ehtinyt lukemaan mitään ylimääräisiä juttuja. Harmillista sinänsä, mutta rahankäytön kannalta positiivinen ilmiö.

Tähän paheeseen liittyen lupaukseni voisikin olla, että ostan korkeintaan yhden irtonumeron kuukaudessa. Lisäksi alan hyödyntää kirjaston lehtilukusalia ja muistan määräaikaistaa kaikki lehtitilaukseni (paitsi Hesarin, siinä on kiinteä opiskelijahinta).

Paheita

Pahimpia paheitani ovat olleet kautta aikain:

• suklaa
• leivonnaiset ja jäätelö
• erilaiset teelaadut
• lehdet
• laukut ja korut ja periaatteessa kengät, mutta en yleensä löydä hyvin jalkaani istuvia yksilöitä
• cd-levyt

Kahta ensimmäistä kohtaa tulikin jo käsiteltyä. Nyt alkaa varsinainen vieroitusvaihe - paaston ensimmäinen päivä on siis tänään. Alunperin minun piti aloittaa se jo sunnuntaina, mutta kun katsoin maanantain ohjelmaa kalenterista, muutin mieltäni. 14 tuntia ohjelmaa paastomehuilla? Ei kiitos...

Sitten nuo teelaadut. Kuka oikeasti tarvitsee 14 erilaista teelaatua kaappiinsa? Ja tuntee silloin tällöin pakottavaa tarvetta hieman laajentaa tuota valikoimaa? Minä. Minäminäminä! Ei oikeasti kai kukaan, joten teen teen hamstraukselle vielä omat pelisäännöt seuraavaa vuotta varten:

• Yksi laatu valkoista, rooibosta ja vihreää teetä riittää. Tämä sääntö on siis siltä varalta, että nuo pussit oikeasti kuluvat loppuun tämän vuoden aikana... 
• Lisäksi saan juoda yliopistolla yhden kupin joko teetä tai kahvia päivässä. Tämän hetken ostotahti? 2-3 kuppia/pv.
• Jos saan ostaa seuraavana vuoden sisällä lisää teetä, niin perusmarkettilaatu on ihan okei. Ei ole pakko ostaa yli 5 €/pussi maksavaa makua, vaikka se kuinka kiinnostavalta kiinnostaisikin. Kyllä, kiinnostava aiheuttaa myös hutiostoksia.
• Kotona saan litkiä teetä kuinka paljon tahansa, kunhan teen kaksi kupillista samasta annoksesta. Toisin sanoen, juon vähintään kaksi kupillista samaa makua putkeen. Jotain rajaa siihen vaihtelunhaluunkin!

Kun tässä listojen tekemisessä pääsin vauhtiin, niin listaan tähän nyt vielä nykyisen teekokoelmani julkisen paheksunnan kohteeksi:

• Kesätee (musta tee, mausteena mansikka- ja vadelma-aromeja) Jaahas, hyvä lukea näistäkin tuoteselosteet tarkemmin joskus...
• Musta tee, maustettu mustaherukoilla ja vadelmanlehdillä Tää on aitoa kamaa, huh!
• Mate - Kuuma Tanssi
• Feel Fit (matepohjainen yrttitee)
• Lapin hilla -yrttitee
• Päivän Piristäjä -yrttitee
• Paastotee (Morga, yrttiteetä tämäkin)
• Gurman's Red Dragon -hedelmätee
• Pähkinänsärkijä (oolang-teetä, maustettu hasselpähkinällä)
• Maustamaton vihreä tee
• Vihreä Mango 
• Maustamaton valkoinen tee
• Nordqvistin Valkoinen tiikeri Mun lemppari!
• Gift Gourmet: Afrikan Aurinko (mausteinen rooibos)

Yllättävä lista itselleni. Olen addiktoitunut rooibokseen ja valkoiseen teehen, mutta niitä löytyy oikeasti tosi vähän. No, ehkä ne kuluvat sen verran nopeasti verrattuna muihin, että niitä ei pääse kerääntymään montaa erilaista. Yrttiteetä on yllättävän paljon. Ja paastoteetä niin vähän, että sitä täytyy ostaa lisää tämän viikon aikana. Mutta se ei onneksi lisää teelaatujen määrää kaapissani!

Tätä tekstiä tuli sen verran, että muut paheet tuolta ylimmältä listalta käsittelen eri postauksessa. Huppista.

Herkuista

Jokaisella meistä on joku ruokalaji/-aine, jonka ajatteleminenkin on suorastaan sykähdyttävää. Itselläni kyseessä ei ole valitettavasti vain yksi yksittäinen ruokalaji, vaan sellainen yläkäsite kuin makeat hiilariloukut. Niistä suklaa on ylitse muiden, leivonnaiset seuraavat hyvänä kakkosena. On sanomattakin selvää, että kiusaus ostaa noita ihanuuksia kamaluuksia, ainakin morkkisarvoltaan on suuri. Hyvin suuri.

Viime aikoina oma itsekurini varsinkin suklaan suhteen on majaillut jonkinlaisessa potentiaalikaivossa, ja nyt yritän huokutella sitä väkisin tunneloitumaan takaisin osaksi jokapäiväistä elämääni. Homma on budjetin kannalta todella huono, sillä euro päivässä suklaapatukkaan tekee kuukaudessa noin 30 €. Ja onko tälle herkkuperseelle riittänyt viime aikoina yksi euron patukka päivässä? Niinpä, taisit arvata ihan oikein. Totuudenmukaisempi saldo kohdallani huitelee siis todennäköisesti jossain kuudenkympin ja satasen välillä joka ikinen kuukausi. Taitaapi se herkuttelu näkyä jossain muuallakin kuin anorektisessa rahapussissa. Oma vyötärö on huomattavasti vähemmän anorektinen.

Joku saattaa ihmetellä, miten summa voi tulla noin suureksi. Nokkelampi saattoikin huomata jo edellisessä postauksessa mainitusta ruokavaliokorvauksesta. Toisin sanoen minulla on keliakia ja hieman hintavammat viljatuotteet ostoslistallani. Herkkuperseyksissäni en ole sentään alkanut leikkimään terveydelläni niin, että olisin alkanut syödä kiellettyjä ruoka-aineita. Verisuonten terveys on sitten asia erikseen tällä nykyisellä ruokavaliollani, mutta se ei ole nyt se pointti. Jos keliakian perusolemus on sinulle arvoitus, voit tutustua perusrajoitteisiin tästä. Ja viihdyttää itseäsi seuraavalla kauppareissulla etsimällä pakastealtaasta gluteenitonta leipää ja vilkaisemalla hintalappua. Saattaa olla, että jopa tuijotat hetken. Kyllä, sinne niitä senttejä menee!

Itselläni ei valitettavasti toimi herkkujen vähentäminen. Jos syön vähän jotakin makeaa hiilarisettiä, niin haluan sitä vielä vähän lisää. Ja vielä vähän... Toisin sanoen minun on luovuttava mainituista herkuistani kokonaan. Luopumisvaihe on vaikea, mutta kun muutaman herkuttoman päivän pystyy pitämään, niin helpottaa kummasti. Tuosta alkupäivien ongelmasta aion selvitä toteuttamalla paaston alkaen parin päivän päästä. Ja koska paastoon pitää laskeutua, niin herkkujen syöminen on lopetettava heti. Sattuneesta syystä minulla ei ole kaapissa varastoja, jotka jäisivät vanhenemaan, joten voin toteuttaa tämän totaalikieltäytymisen kerrasta hyvällä omalla tunnolla.

Paasto itsessään ei ole erityisen halpa toteuttaa, sillä itselleni mehupaasto on paras vaihtoehto. Kokeilemalla todettu siis. Luomumehut eivät ole halpoja, mutta aiheuttavat siinä sivussa sellaisen lisäaineällötyksen, että ruokavalio muuttuu kertaheitolla terveellisempään suuntaan pitkäksi aikaa. Jos siis paaston avulla onnistun vieroittamaan itseni makeiden herkkujen lisäksi eineshötöstä, niin olen valmis siitä hiukan maksamaan. Säästöä kun voisi olettaa kertyvän jatkossa syömisien suhteen aika reilustikin.

Ainoa makea, joka ei aiheuta välitöntä santsaamistarvetta itselleni, on hunaja, joten se pysyköön päivittäisellä ruokalistallani. On ihan superhyvää kaurapuuron kanssa. Onneksi. :) Muita herkkuja, joiden kanssa pystyn pidättäytymään kohtuudessa ovat pähkinät ja öljyyn säilötty feta. Jälkimmäistä ei edes pysty syömään paljoa kerralla - täydellinen herkku siis!

Faktapohjaa

Säännölliset tulot:
Kuukausittain:
469, 80 € opintoraha ja asumislisä
21,00 € ruokavaliokorvaus
Harvemmin:
1500 € (tammikuu - opintolaina)
1200 € (syyskuu - opintolaina)
Yhteensä:
790, 80 €/kk

Säännölliset menot:
Kuukausittain:
252 € vuokra
10 € puhelinlasku
55 € opiskelijaravintoloihin (1 krt/arkipäivä, keskimäärin siis 22 krt/kk)
Harvemmin:
242,02 € Vakuutukset
152,50 € Hesari
Yhteensä:
360,85 €

Säännöllisten menojen jälkeen siis plussan puolella ollaan. Yhteensä 429,95 € joka kuukausi. Mihin h****iin olen tunkenut nuo rahat?!?

No, yksi suuri selittävä tekijä on mieltymykseni matkusteluun.
Toinen on uskomaton herkkuperseys yhdistetttynä surkeaan itsekuriin.
Lisäksi olen äärettömän perso hyvälle musiikille ja meni uskomattoman pitkään tajuta, että siitä nauttimiseen on näppäriä aivan ilmaisia tapoja, ristikkolehdille, muille aikakauslehdille ja kavereiden kanssa kahvittelulle.
Olen saattanut altistua liikaa merkkitietoisille höpinöille, jotka altistavat melko hintaville hankinnoille. Ei, enhän minä ainakaan ostanut tänä keväänä iPodia. Niinpä.

Ilmeisesti jokainen mainituista aihealueista ansaitsee oman syväluotaavan postauksensa. Sisältäen viiltävää itsekritiikkiä ja kehitysehdotuksia. Ja toteutuksen seurantaa.

Karu todellisuus ja sen tiedostaminen

199,65 €. Se on tilini saldo tällä hetkellä, ja se herätti minut miettimään nykyistä elämäntapaani. Seuraavan kerran saan lisää rahaa käyttööni vapun jälkeen, ruhtinaallisen opintotuen muodossa. Rahatilanteeni on toisin sanoen huonontunut tasaisesti koko kevään ajan, joten jotain tarttis tehrä.

Aion selkeyttää itselleni, mihin kahiseva oikeasti katoaa, ja tukkia löytämäni rahareiät ennen henkilökohtaista konkurssia. Ja koska tuohan nyt on aivan liian vaatimaton tavoite, niin aion saada viimeisen opiskeluvuoteni aikana (lue: seuraavat 12 kk) säästettyä niin paljon rahaa, että voin lähteä ensi kesänä pitkään suunnittelemalleni matkalle. Ei, se ei ole lähimatkailua Euroopassa, vaan suuntautuu paljon kauemmaksi.

Olen jo monta kertaa aikaisemminkin harkinnut tämän tyyppisen blogin perustamista, mutta olen aina päättänyt aloittaa sen seuraavan kuun vaihteessa/tilipäivänä/opintotukipäivänä. Erittäin yllättävää, että olen unohtanut sen erittäin lahjakkaasti aina Tuona Tärkeänä Päivänä... Niinpä tällä kertaa päätin toimia heti epätoivoisen fiiliksen iskiessä. Lisäksi tämän kerran erottaa noista epäonnistuneista yrityksistä eksyminen lukemaan eräs teksti muotibloggaajien kulutustavoista tunnin sisällä vierailusta nettipankkiini.

Itse en ole koskaan muotiblogia pitänyt tällä pukeutumisella - hei haloo!, mutta olen seurannut muutamaa hyvin aktiivisesti. Kevään aikana olen tiedostanut, että se vaikuttaa ostoskäyttäytymiseeni alitajuisesti, vaikka kuinka muuta yritän väittää. Vaikka nykyään en enää viikottain seuraa uusien ostosten esittelyyn keskittyviä blogeja, vaan monipuolisempia pohdintoja muodista ja elämästä yleensä, kiinnitän vaatekaupoissa käydessäni huomiota erilaisiin asioihin kuin ennen. Ja vaikka henkilökohtaisen tyylin kehittyminen ei sinänsä ole traagista, vaan jopa toivottavaa, niin rahapussiparka laihtuu laihtumistaan. Olen pelännyt sen sairastuvan kohta anoreksiaan, mutta opintotuella sitä kuitenkin pakkosyötetään kuukausittain.

Alkuvuonna olen kuitenkin laittanut pukeutumiseen alle 200 euroa, joten rahatilanne ei ole vaatepuolen kannalta muuttunut kovin katastrofaaliseksi. Johonkin muuhun olen saanut ne eurot tungettua, ja syitä tähän mystiseen ilmiöön lähden kartoittamaan. Seuraavaa vuotta varten olen kehittänyt muutamia pelisääntöjä, joiden noudattamisesta en tule selviämään ongelmitta. 

1. Ruoka - Ostan hyvälaatuista ravintoa mahdollisimman halvalla. Luomua olisi kiva suosia, mutta asuinpaikkakunnallani se on saatavuuden kannalta hieman ongelmallista. Hyvälaatuinen tarkoittaa siis käytännössä lisäainemoskan välttämistä eli tee alusta asti itse -linjalla mennään, mahdollisuuksien rajoissa. En siis ala teurastamaan omaa kanaa keittiössäni. Ja jumalauta nainen - suklaa, jäätelö ja leivonnaiset eivät ole laadukasta ravintoa!
2. Edelleen liittyen ruokaan - Syön Oikeassa Ravintolassa korkeintaan kaksi kertaa kuussa. Ja niihin molempiin on oltava erityisen hyvä syy, muuten ne jäävät väliin eivätkä kartuta seuraavien kuukausien ulkonasyömiskertoja. Oikeaksi Ravintolaksi ei siis lasketa opiskelijaruokaloita.
3. Vaatteiden määrä kaapissani ei kasva. Jos jotain hajoaa, niin ostan tilalle jotain sen verran laadukasta kamaa, että se ei puolestaan hajoa heti perään. Sama sääntö koskee koruja ja muita asusteita - yhdisteltävää pitäisi kyllä riittää...
4. Määräaikaistan kaikki lehtitilaukseni Hesaria lukuunottamatta. Enkä tilaa uusia lehtiä. Myös irtonumerot saavat jäädä hyllyyn lukuunottamatta Yhtä Erityistä Lehteä, josta kerron lisää seuraavan numeron ilmestymisaikoihin. :)
5. Käsityöaddiktille vaikein kohta tulee tässä: uusia lankoja ei saa ostaa. Oikeasti, jos en nykyisellä lankavarastollani selviä vuotta, niin ei vahvasti mene. Ei mene muutenkaan, mutta se on ihan toinen juttu, se.
6. Sallittuja hankintoja: polkupyörä, matkakortin lataus, pieni lipastontapainen säilytysrakennelma, kenkähylly, lenkkarit.

Suurimpia vaikeuksia tulee todennäköisesti tuottamaan ykköskohdan pienellä printillä oleva huomautus. 

Tuosta voi varmasti jollakin tapaa päätellä, millaista rahankäyttöni on alkuvuodesta ollut. Tarkempaa analyysiä seuraa vuoden mittaan, samoin viikottaiset raportit rahankäytöstä ja tuloista. Lisäksi teen noin viikottain jonkinlaisen teemapostauksen liittyen... no, kulutukseen?