Aion selkeyttää itselleni, mihin kahiseva oikeasti katoaa, ja tukkia löytämäni rahareiät ennen henkilökohtaista konkurssia. Ja koska tuohan nyt on aivan liian vaatimaton tavoite, niin aion saada viimeisen opiskeluvuoteni aikana (lue: seuraavat 12 kk) säästettyä niin paljon rahaa, että voin lähteä ensi kesänä pitkään suunnittelemalleni matkalle. Ei, se ei ole lähimatkailua Euroopassa, vaan suuntautuu paljon kauemmaksi.
Olen jo monta kertaa aikaisemminkin harkinnut tämän tyyppisen blogin perustamista, mutta olen aina päättänyt aloittaa sen seuraavan kuun vaihteessa/tilipäivänä/opintotukipäivänä. Erittäin yllättävää, että olen unohtanut sen erittäin lahjakkaasti aina Tuona Tärkeänä Päivänä... Niinpä tällä kertaa päätin toimia heti epätoivoisen fiiliksen iskiessä. Lisäksi tämän kerran erottaa noista epäonnistuneista yrityksistä eksyminen lukemaan eräs teksti muotibloggaajien kulutustavoista tunnin sisällä vierailusta nettipankkiini.
Itse en ole koskaan muotiblogia pitänyt tällä pukeutumisella - hei haloo!, mutta olen seurannut muutamaa hyvin aktiivisesti. Kevään aikana olen tiedostanut, että se vaikuttaa ostoskäyttäytymiseeni alitajuisesti, vaikka kuinka muuta yritän väittää. Vaikka nykyään en enää viikottain seuraa uusien ostosten esittelyyn keskittyviä blogeja, vaan monipuolisempia pohdintoja muodista ja elämästä yleensä, kiinnitän vaatekaupoissa käydessäni huomiota erilaisiin asioihin kuin ennen. Ja vaikka henkilökohtaisen tyylin kehittyminen ei sinänsä ole traagista, vaan jopa toivottavaa, niin rahapussiparka laihtuu laihtumistaan. Olen pelännyt sen sairastuvan kohta anoreksiaan, mutta opintotuella sitä kuitenkin pakkosyötetään kuukausittain.
Alkuvuonna olen kuitenkin laittanut pukeutumiseen alle 200 euroa, joten rahatilanne ei ole vaatepuolen kannalta muuttunut kovin katastrofaaliseksi. Johonkin muuhun olen saanut ne eurot tungettua, ja syitä tähän mystiseen ilmiöön lähden kartoittamaan. Seuraavaa vuotta varten olen kehittänyt muutamia pelisääntöjä, joiden noudattamisesta en tule selviämään ongelmitta.
- Ruoka - Ostan hyvälaatuista ravintoa mahdollisimman halvalla. Luomua olisi kiva suosia, mutta asuinpaikkakunnallani se on saatavuuden kannalta hieman ongelmallista. Hyvälaatuinen tarkoittaa siis käytännössä lisäainemoskan välttämistä eli tee alusta asti itse -linjalla mennään, mahdollisuuksien rajoissa. En siis ala teurastamaan omaa kanaa keittiössäni. Ja jumalauta nainen - suklaa, jäätelö ja leivonnaiset eivät ole laadukasta ravintoa!
- Edelleen liittyen ruokaan - Syön Oikeassa Ravintolassa korkeintaan kaksi kertaa kuussa. Ja niihin molempiin on oltava erityisen hyvä syy, muuten ne jäävät väliin eivätkä kartuta seuraavien kuukausien ulkonasyömiskertoja. Oikeaksi Ravintolaksi ei siis lasketa opiskelijaruokaloita.
- Vaatteiden määrä kaapissani ei kasva. Jos jotain hajoaa, niin ostan tilalle jotain sen verran laadukasta kamaa, että se ei puolestaan hajoa heti perään. Sama sääntö koskee koruja ja muita asusteita - yhdisteltävää pitäisi kyllä riittää...
- Määräaikaistan kaikki lehtitilaukseni Hesaria lukuunottamatta. Enkä tilaa uusia lehtiä. Myös irtonumerot saavat jäädä hyllyyn lukuunottamatta Yhtä Erityistä Lehteä, josta kerron lisää seuraavan numeron ilmestymisaikoihin. :)
- Käsityöaddiktille vaikein kohta tulee tässä: uusia lankoja ei saa ostaa. Oikeasti, jos en nykyisellä lankavarastollani selviä vuotta, niin ei vahvasti mene. Ei mene muutenkaan, mutta se on ihan toinen juttu, se.
- Sallittuja hankintoja: polkupyörä, matkakortin lataus, pieni lipastontapainen säilytysrakennelma, kenkähylly, lenkkarit.
Tuosta voi varmasti jollakin tapaa päätellä, millaista rahankäyttöni on alkuvuodesta ollut. Tarkempaa analyysiä seuraa vuoden mittaan, samoin viikottaiset raportit rahankäytöstä ja tuloista. Lisäksi teen noin viikottain jonkinlaisen teemapostauksen liittyen... no, kulutukseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti