Jokaisella meistä on joku ruokalaji/-aine, jonka ajatteleminenkin on suorastaan sykähdyttävää. Itselläni kyseessä ei ole valitettavasti vain yksi yksittäinen ruokalaji, vaan sellainen yläkäsite kuin makeat hiilariloukut. Niistä suklaa on ylitse muiden, leivonnaiset seuraavat hyvänä kakkosena. On sanomattakin selvää, että kiusaus ostaa noita ihanuuksia kamaluuksia, ainakin morkkisarvoltaan on suuri. Hyvin suuri.
Viime aikoina oma itsekurini varsinkin suklaan suhteen on majaillut jonkinlaisessa potentiaalikaivossa, ja nyt yritän huokutella sitä väkisin tunneloitumaan takaisin osaksi jokapäiväistä elämääni. Homma on budjetin kannalta todella huono, sillä euro päivässä suklaapatukkaan tekee kuukaudessa noin 30 €. Ja onko tälle herkkuperseelle riittänyt viime aikoina yksi euron patukka päivässä? Niinpä, taisit arvata ihan oikein. Totuudenmukaisempi saldo kohdallani huitelee siis todennäköisesti jossain kuudenkympin ja satasen välillä joka ikinen kuukausi. Taitaapi se herkuttelu näkyä jossain muuallakin kuin anorektisessa rahapussissa. Oma vyötärö on huomattavasti vähemmän anorektinen.
Joku saattaa ihmetellä, miten summa voi tulla noin suureksi. Nokkelampi saattoikin huomata jo edellisessä postauksessa mainitusta ruokavaliokorvauksesta. Toisin sanoen minulla on keliakia ja hieman hintavammat viljatuotteet ostoslistallani. Herkkuperseyksissäni en ole sentään alkanut leikkimään terveydelläni niin, että olisin alkanut syödä kiellettyjä ruoka-aineita. Verisuonten terveys on sitten asia erikseen tällä nykyisellä ruokavaliollani, mutta se ei ole nyt se pointti. Jos keliakian perusolemus on sinulle arvoitus, voit tutustua perusrajoitteisiin tästä. Ja viihdyttää itseäsi seuraavalla kauppareissulla etsimällä pakastealtaasta gluteenitonta leipää ja vilkaisemalla hintalappua. Saattaa olla, että jopa tuijotat hetken. Kyllä, sinne niitä senttejä menee!
Itselläni ei valitettavasti toimi herkkujen vähentäminen. Jos syön vähän jotakin makeaa hiilarisettiä, niin haluan sitä vielä vähän lisää. Ja vielä vähän... Toisin sanoen minun on luovuttava mainituista herkuistani kokonaan. Luopumisvaihe on vaikea, mutta kun muutaman herkuttoman päivän pystyy pitämään, niin helpottaa kummasti. Tuosta alkupäivien ongelmasta aion selvitä toteuttamalla paaston alkaen parin päivän päästä. Ja koska paastoon pitää laskeutua, niin herkkujen syöminen on lopetettava heti. Sattuneesta syystä minulla ei ole kaapissa varastoja, jotka jäisivät vanhenemaan, joten voin toteuttaa tämän totaalikieltäytymisen kerrasta hyvällä omalla tunnolla.
Paasto itsessään ei ole erityisen halpa toteuttaa, sillä itselleni mehupaasto on paras vaihtoehto. Kokeilemalla todettu siis. Luomumehut eivät ole halpoja, mutta aiheuttavat siinä sivussa sellaisen lisäaineällötyksen, että ruokavalio muuttuu kertaheitolla terveellisempään suuntaan pitkäksi aikaa. Jos siis paaston avulla onnistun vieroittamaan itseni makeiden herkkujen lisäksi eineshötöstä, niin olen valmis siitä hiukan maksamaan. Säästöä kun voisi olettaa kertyvän jatkossa syömisien suhteen aika reilustikin.
Ainoa makea, joka ei aiheuta välitöntä santsaamistarvetta itselleni, on hunaja, joten se pysyköön päivittäisellä ruokalistallani. On ihan superhyvää kaurapuuron kanssa. Onneksi. :) Muita herkkuja, joiden kanssa pystyn pidättäytymään kohtuudessa ovat pähkinät ja öljyyn säilötty feta. Jälkimmäistä ei edes pysty syömään paljoa kerralla - täydellinen herkku siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti