Olen nyt paastoprojektissani yli puolessa välissä. Tunnen olevani kriisissä, sillä elämä ilman ruokakaupassa haahuilua on jotenkin... valjua? Ylipäänsä missä tahansa kaupassa haahuilu tuntuisi äärettömän houkuttelevalta, mutta koska rahatilanteeni on kehnomman puoleinen, en ole antanut houkutukselle periksi. Ruokakaupassa käyminen on tosin nyt myös itsekidutusta, sillä ne tuoksut herättävät ruokahalun takuuvarmasti potenssiin sata.
Miksi en sitten mene edes kiertelemään vaikka vaatekauppoihin? No, aika usein "vain kierrellessä" löytää kaikkea kivaa ja ehdottoman tarpeellista, jonka ohi on älyttömän vaikea jopa mahdoton kävellä. Toisin sanoen olen impulsiivinen ostostelija, ja sen kyllä huomaa mm. bulimiaan sairastuneesta rahapussista. Esimerkki maaliskuulta: etsin neuletakkia, jollaisen oikeasti tarvitsin. Löysin tosin lisäksi yhden mekon, yhden silkkipaidan ja yhden kaulahuivin. Hupsista keikkaa! Esimerkkikerta on tosin hyvin poikkeuksellinen siinä mielessä, että löysin myös sen aktiivisen etsinnän kohteen... Joka tapauksessa hintalappu kyseiselle ostosreissulle oli yli 80 €, alunperin suunnitellun noin 20 €:n sijasta.
Mutta miten ihmeessä minuun on hiipinyt tunne siitä, että elän vain kuluttaessani? Kun ensimmäistä kertaa muutin omilleni, kulutin vähemmän kuin opintoraha ja asumistuki kuussa olivat. Ihmettelin erinäisissä kaupoissa pyöriviä tuttujani, jotka valittivat ruokaan jäävän rahan vähyyttä. Itselläni ei ollut kyseistä ongelmaa vielä tuolloin, ja tein tietämättäni uskomattoman edullista ja terveellistä kotiruokaa. Voisiko joku muistuttaa minua, mitä se edullinen ruoka oli?
Tunnen eläväni täyttä elämää: näen ystäviäni, liikun paljon, opiskelu on mieluisaa. Miksi ihmeessä siis tunnen itseni päivä päivältä surumielisemmäksi kävellessäni ruokakaupan ohi? Sellaisen näkeminen ei saa edes nälkää ponkaisemaan mieleen, joten nälän voimistuminen ei ole selittävä tekijä. Olen tänään viettänyt monta tuntia suunnitellessani, mitä syön muutaman ensimmäisen päivän aikana paaston jälkeen. Ja totta kai, siihen liittyen kauppalistaa viimeiselle paastopäivälle. Siitä reissusta tulee takuulla mielenkiintoinen.
Kauppalistoista puheen ollen taidan siirtyä aktiivisesti sellaisten tekemiseen ja viikon ruokien etukäteen suunnitteluun. Sitten, kun rajaa ruokakauppakäynnit kahteen viikossa, niin heräteostoksia herkkuhyllyillä tulee vähemmän kuin päivittäin poiketessa. Nytkin olen väsännyt vain kauppalistaa, en suunnitellut päivän aterioita valmiiksi. Juu, ensi viikon ruokalistan suunnitteluu alkaakin än, yy, tee, NYT!
PS. Punajuurimehu on melko värjäävää ainetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti